Euroopan Voittaja 2005 -näyttely, Itävalta Tulln Kauan odotettu matka koitti vihdoinkin ja lähdimme Oulusta Orivettä kohti maanantai iltana 30.5. Yövyimme Orivedellä ja seuraavana päivänä pakkasimme Sailan pakettiautoon tavarat sekä koirat eli suomenlapinkoira Pepin (Cantavia Lounatuuli), suurijapaninkoira Santun (FIN CH, FIN JW-03, FIN W-03, -04 Majiksun Arctic Circle Star) sekä Kiaran (Siphra`s Back-Door Angel) ja näin matka sai alkaa. Orivedeltä suuntasimme Helsingin länsisatamaan, josta matkasimme Tallink-autolautalla Tallinnaan. Aikaa lautalla kului ainoastaan yksi tunti ja 40 minuuttia. Tallinnaan saavuimme jo ennen ilta kymmentä ja niinpä jatkoimme autoilua. Reitin oli tarkoitus kulkea Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovakian kautta Itävaltaan. Suunnitelmissa oli olla perillä Itävallassa torstaina. Baltian maat ohitimme yön aikana ongelmitta, sillä liikennettä oli hyvin vähän ja tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Keskiviikko aamuna ylitimme jo Puolan rajan, joka olikin ajettavista maista kaikista haastavin. Maa on pitkä, lähes 1000 kilometriä, tiet suurimmaksi osaksi huonossa kunnossa, paljon tietöitä ja liikennekäyttäytyminen kaikkea muuta kuin ajattelevaista ja toisten huomioonottamista. Ajotahtimme ei tästä syystä ollut päätähuimaavaa, keskimäärin laskimme sen olleen 50 km/h. Huolimatta siitä matkamme oli kuitenkin sujunut melko jouhevasti, joten päätimme yöpyä Puolan eteläosassa sijaitsevassa majatalossa. Hintatasoltaan Puola oli erittäin edullinen, puolalaisten kielitaito huono, mutta näköjään paperin ja kynän avulla pärjää pitkälle. Puolassa jouduimme Varsovan keskustaan ja olihan se melkoista vilinää, kun liikenneympyröissä alkoi olla neljäkin kaistaa ja paikalliset autoilijat survoivat ties minkä kokoisiin väleihin autoillaan. Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa matkaa. Pysähtelimme matkan varrella kuvaamaan kauniita maisemia. Puolan eteläosassa alkoi maiden tasaisuus lopulta vaihtumaan mäkisemmäksi ja maisemat entistä hienommiksi. Puolan jälkeen oli vuorossa Slovakia, joka yllätykseksemme oli erityisen hieno maa. Maisemat olivat todella hurmaavia ja hintatasoltaan se oli erittäin edullinen. Slovakiassa pysähdyimme myös Kaufland nimiseen markettiin, joka osoittautui edulliseksi shoppailupaikaksi. Slovakian vuoristot voitettuamme ylitimme Itävallan rajan. Olimme hyvin aikataulussa ja Itävaltaan saavuimme suunnitellusti torstai iltana. Olimme varanneet jo ennalta paikallisesta Gasthausista huoneet neljäksi yöksi. Majatalo sijaitsi noin 20 kilometrin päässä Tullnista, jossa Euroopan Voittaja 2005 -näyttely pidettiin. Majatalo Mann oli erittäin viihtyisä ja se sijaitsee pienessä maalaiskylässä nimeltä Königsbruk am Wagram. Majatalon yhteydessä toimi myös lihakauppa, jossa asiakkaita riitti aina aamu seitsemästä saakka. Tutustuimme heti torstaina ihanaan maalaisidylliin ja koirat nauttivat suunnattomasti päästessään kävelemään luontoon pitkän ajomatkan jälkeen. Kylässä oli ihania lenkkipolkuja pellon reunoilla ja pelloilla riitti eläimiä aina erilaisista linnuista jäniksiin. Alla olevissa kuvissa on nähtävissä rakennuksia ja katuja majatalomme lähistöltä Perjantai 3.6. oli ensimmäinen näyttelypäivä ja lähdimme tutustumaan messualueeseen. Alue osoittautui mukavaksi, vaikka halleja olikin lähes kymmenen ja lisäksi oli rakennettu neljä puolin mukava tunnelma. Kiertelimme hallit läpi, teimme ostoksia ja katselimme joitakin rotukehiä. Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa päähallissa ryhmäkilpailuja. Lauantaina päätimme taas ulkoilla kunnolla koirien kanssa, sillä sunnuntaina oli edessä näyttelypäivä ja maanantaina oli kotiinlähdön aika. Kiertelimme ympäristössä ja nautimme auringosta. Iltapäivällä käväsimme näyttelyalueella, jonka jälkeen lähdimme ostoskeskukseen shoppailemaan. Sielläpä se loppu päivä sitten kuluikin. Illalla oli vuorossa koirien pesut ja harjaukset, jolta ainoastaan Kiara pystyi välttymään lyhyen turkkinsa ansiosta. Sunnuntaina heräsimme jo hyvissä ajoin, söimme aamiaisen ja suunnistimme näyttelyalueelle. Meille jäi hyvin aikaa ennen kehien alkua ja ehdimmekin istuskelemaan ja katsomaan muita rotuja. Faaraokoiria oli ilmoitettu yhteensä 19 kappaletta, joista kaksi oli poissa. Sisällä hallissa valo ei riittänyt valokuvaukseen, joten lähes kaikki ottamamme kuvat olivat vioittuneet tavalla tai toisella. Mikä tietenkin harmitti suunnattomasti! Kehässä oli Kiaran lisäksi suomalaissyntyinen uros, Sawhorse`s Orange Breezer sekä neljä ruotsalaissyntyistä koiraa. Loput koirat olivat muualta Euroopasta. On vaikeaa kuvailla paikalla olleiden faaraokoirien tasoa, koska itse on ollut niin lyhyen aikaa vasta rodun parissa. Urokset olivat mielestäni rakenteeltaan hyvänvahvuisia, osa nartuista oli liian kevyitä. Suurin osa oli luonteeltaan rohkeita, mutta valitettavasti myös muutama aristi tuomarin kosketusta. Pääosin koirat liikkuivat hyvin. Paikalla olleiden koirien nimet ja sijoitus on nähtävillä matkakertomuksen lopussa. Faaraokoirat arvosteli puolalainen Janusz Opara, joka oli oikein miellyttävä herra koiria kohtaan. Uskoakseni hän arvosti paljon koiran liikkeitä, yleisilmettä sekä yleistä kehäkäyttäytymistä. Kiara voitti junioriluokan laatumaininnalla erinomainen, joten siitä tuli Euroopan juniorivoittaja 2005. Kehä eteni eri tavalla kuin olin Suomessa tottunut. Ensin kyllä kilpailtiin omassa luokassa, mutta aluksi, kun pyydettiin odottamaan, en tiennyt edes sitä, että oliko Kiara palkittu laatumaininnalla erinomainen vai jollain muulla. Lopuksi ROP-kehässä oli neljä koiraa, juniorivoittajat sekä CACIB:n voittanut uros ja narttu. Mikäli näyttelyyn olisi ilmoitettu myös veteraaneja, joita faaraokoirissa ei ollut, olisi myös veteraanien parhaat uros ja narttu olleet kisaamassa rotunsa parhaasta. Koko rodun voitti upea ruotsalainen Enigma Surprise Me, joka oli myös lopulta koko näyttelyn kaunein koira! Päivä ei suinkaan loppunut vielä rodun kauneimman koiran valintaan meidänkään osaltamme. Myös Peppi kävi kehässä, mutta tällä kertaa palkittiin laatumaininnalla erittäin hyvä, joten titteli jäi sen osalta haaveeksi. Suurijapaninkoira Santtu sijoittui kovatasoisessa valioluokassa kolmanneksi. Monimutkaisten pokaalien ja diplomien metsästyksen jälkeen lähdin etsimään kokoomakehää, sillä näyttelyssä valittiin myös BIS-juniori uros sekä narttu. Sunnuntain BIS-kehän tuomaroi Milivoje Urosevic Serbiasta. Tuomari valitsi Kiaran kuuden parhaan joukkoon, jonka jälkeen jännitys tiivistyi. Alla olevassa kuvassa Kiara on BIS-kehässä. Loppujen lopuksi Kiara sijoittui BIS3-juniorinartuksi ja riemulla ei ollut rajaa. Olin jo niin tyytyväinen juniorititteliin, mutta BIS3-sijoitus todella kruunasi päivän. Olin tyytyväinen Kiaran esiintymiseen, se suorastaan nautti olla isossa kehässä ja siitä syystä esiintyi erinomaisen ryhdikkäästi. BIS juniorinarttu oli suurijapaninkoira ja upeasti toiseksi sijoittui lyhytkarvainen ibizanpodenco. Valokuvausten jälkeen Kiara pääsi lepäämään omaan häkkiinsä ja me lähdimme vielä seuraamaan ryhmäkilpailuja sekä näyttelyn päätöstä eli BIS-kehää. 5 ryhmän voiton otti ansaitusti faaraokoira ja toiseksi sijoittui upea samojedinkoira. Loppukilpailujen tunnelma oli mahtava, yleisö oli hyvin mukana ja musiikki vähintäänkin jännittävää. Ryhmäkilpailuja seurasi BIS-kehä, josta puuttui ryhmien neljä ja yhdeksän voittajat. Kahdeksasta koirasta sitten valittiin BIS ja sen varakoira. BIS-kehän jälkeen olo oli erittäin väsynyt ja oli ihana palata majataloon. Sitä ennen kävimme kuitenkin illallisella Tonavan varrella sijaitsevassa ravintolassa. Tämän jälkeen vuorossa oli tavaroiden pakkaamista. Maanantai aamuna matka alkoi kohti kotimaata. Tällä kertaa reittimme erosi siten, että menimmekin Slovakian sijasta Tsekin kautta Puolaan. Myös Tsekki oli mielenkiintoinen maa ja pysähdyimme ottamaan kuvia siellä. Saavuimme tiistaina iltapäivällä Helsinkiin, josta jatkoimme vielä Oriveden kautta Ouluun. Oulussa olimme perillä hiukan ennen 1 yöllä. Olimme siihen mennessä matkustaneet putkeen 28 tuntia autolla Euroopassa, 1,5 tuntia autolautalla ja noin 7 tuntia vielä autolla kotimaassa ja yhteensä tämän aikana olimme nukkuneet ehkä tunnin verran. Raskas oli reissu matkojen puolesta, mutta monenlaista tuli koettua ja toivottavasti on taas siltä osin entistä rikkaampi. Sen voin taata, ettei reissu suinkaan jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

www.pharaohgirls.net |Copyright: Elina Vuori & Toni Herronen | Webdesing: H.Ollila 2007